Sukusolujen synty

Alleelit ovat ominaisuuksia, jotka aiheuttavat geenimuotoja. Esimerkiksi ruskean ja sinisen silmän värin aiheuttava alleeli. Alleelit peritään aina isältä tai äidiltä, ja ne voivat olla samanlaiset tai erilaiset. Ihminen perii vanhemmiltaan perintötekijöitä eli geenejä, parikymmentätuhatta kummaltakin. Vaikka ihminen perii jokaisesta geenistä toisen alleelin isältä ja toisen äidiltä, tiettyyn ominaisuuteen vaikuttavien geenien, niiden alleelien ja ympäristön yhteisvaikutus määrää kumpaa vanhempaa ihminen tulee muistuttamaan enemmän. Kenelläkään ei esimerkiksi tule olemaan täysin samanlaisia silmiä kuin itsellään on. 

Fenotyyppi on ulkoasu. Perimän ja ympäristövaikutusten yhteistulos, jolla voidaan tarkoittaa vain jotain tiettyä ominaisuutta tai yksilön kaikkieb ominaisuuksian kokonaisuutta. 

Genotyyppi taas on perimä. Yksilön perintötekijöiden kokonaisuus, jotka eivät välttämättä  kaikki ilmene eivätkä siis ole havaittavissa fenotyypistä. 

Meioosissa kromosomimäärä puolittuu,                                                                                  hedelmöityessä kromosomiluku kaksinkertaistuu

Meioosissa sukusolujen ja itiöiden muodostuessa kromosomimäärä puolittuu. Sukusolujen yhtyminen hedelmöityksessä tsygootiksi (hedelmöitynyt munasolu) palauttaa kromosomiluvun kaksinkertaiseksi.

 

Ensimmäisessä meioottisessa jaossa kromosomiluku puolittuu 

1. Esivaihe. Keskenään samanlaiset kromosomit pariutuvat siten, että isältä ja äidiltä perityt kromosomien kohdat ovat geeneineen vastakkain. Kummatkin kromosomit muodostuvat kahdesta sisatkromatidista. Pariutumisvaiheessa syntyy kiasmat. Siinä vastinkromosomien kromatidit katkeavat ja yhdistyvät uudella tavalla toisiinsa, jolloin ne vaihtavat geenejä keskenään (crossing over). Tämä kestää noin 90% meioosin ajasta.
2. Keskivaihe. Vastinkromosomit asettuvat solun keskelle jakotasoon parettain. Kromosomiparit asettuvat sattumanvaraisesti jommallekummalle jakotason puolelle. Vastinkromosomien sentromeerit ovat eri puolilla jakotasoa ja kiasmat jakotason kohdalla.
3. Jälkivaihe. Jälivaiheen lopulla tapahtuu vastinkromosomien erkaneminen. Kromosomiluku puolittuu, kun sukkularihmat vetävät jokaisen kromosomiparin vastinkromosomit solun eri päihin. Muodostuu kaksi kromosomi ryhmää. Kiasmojen takia uudet kromosomit ovat geneettiseltä koostumukseltaan erilaiset, kuin meioosin alussa pariutuneet kromosomit.
4. Loppuvaihe. Solu jakautuu ja syntyy kaksi tytärsolua, joiden kromosomiluku on puolet alkuperäisen emosolun kromosomiluvusta.

Toinen meioottinen vaihe muistuttaa mitoosia

Toinen meioottinen jako seuraa yleensä heti ensimmäisen jaon jälkeen. Vaiheet ovat esivaihe, keskivaihe, jälkivaihe ja loppuvaihe kuten mitoosissa. Mutta ero mitoosiin on se, että meioosissa on kromosomia puolta pienempi määrä. Tuloksena kuitenkin syntyy neljä uutta tumaa ja lopulta myös neljä uutta sukusolua. Sukusolujen kromosomimäärä on puolittunut meioottisen jakojen seurauksena.

 

Meioosin häiriöt voivat aiheuttaa kromosomi- ja kromosomisto häiriöitä

 

Kromosomimutaatio:

• tapahtuvat yleensä meioosin aikana
• kokonaiset kromosomien osat muuttuvat 
• tyypit: häviämä, kahdentuma, kääntymä tai siirtymä 

Kromosomistomutaatio

• kromosomiluku muuttuu meioosin aikana jonkin häiriön vuoksi. (aneuploidia) 
• tyypit: monosomia (kromosomia vain yksi kappale) esim. Turnerin syndrooma, trisomia (kolme samaa kromosomia) esim. Downiin syntrooma, popyploidia (enemmän kuin kaksi täydellistä kromosomiannosta), haploidia (kromosomien annosluku on yksi)