Solukalvo

Solukalvo on jokaisessa solussa ja kaikien eliöiden solua ympäröivä suojakelmu. Solukalvo ympäröi solulimaa ja erottaa solun ympäristöstään. Solukalvon kautta eliö ottaa soluun ravintoaineita ja poistaa kuona-aineita tarpeensa mukaan, lisäksi se pystyy valikoimaan mitä aineita pääsee soluun sisään ja mitä solusta pois. 

Solukalvon rakenne

Solukalvon pinta on hyvin taipuisa ja se vaihtelee muotoa ilman, että se menisi rikki. Tämä johtuu siitä, että solukalvon pinnan molekyylit eivät ole kiinnittyneinä juurikaan toisiinsa.
Solukalvon runko muodostuu kahdesta kerroksesta fosfolipidimolekyylejä. Lipidimolekyylejä sitoo paikalleen kolesterolimolekyylit.
Solukalvossa olevat proteeinimolekyylit ovat soluun eriasteisesti uppoutuneena. Jotkut yltävät kokonaan solukalvon läpi, jolloin niitten kautta voi kulkea sokerit ja muut vesiliukoiset aineet. Proteiini molekyylit voivat myös siirtyä solun sille puolelle missä niitä tarvitaan.
Solukalvossa on myös solun ulkopuolella olevia hiilihydraattiketjuja, jotka ovat kiinnittyneinä fosfolipideihin ja proteiineihin. Hiilihydraattiketjujen avulla solut tunnistavat toisiaan ja solun ulkopuolisia rakenteita.

Solukalvo rakentuu kahdesta päällekkäisestä fosfolipidikerroksesta. Fosfolipidin vettä suosivat fosfaattiosat suuntautuvat ulospäin (A1) ja vettä hylkivät osat sisäänpäin (A2). Eri kokoiset proteiinit (B) ovat joko uponneina solukalvoon tai ne ulottuvat kalvon läpi (esim. proteiinikanavat). Hiilihydraattimolekyylit (C) kiinnittyvät joko kalvoproteiineihin tai lipidien fosfaattiosaan.

 

 Aineiden passiivinen kulkeutuminen

Passiivinen kulkeutuminen on energiaa eli ATP:ta kuluttava ainehiukkasen, esim. ionin, siirtäminen solukalvon läpi suuremmasta pitoisuudesta pienempään pitoisuuteen.
Diffuusio taroittaa molekyylien siirtymistä liuksessa tai kaasussa, jolloin aineet sekoittuvat tasaisesti. Diffuusio johtuu molekyylien tai ionien lämpöliikkeestä. Lämpöliikkeen seurauksena molekyylit ja ionit tönivät toisiaan kohti pienempään pitoisuutta eli sinne, missä kyseistä ainetta on vähemmän.
Veden diffuusiota puoliläpäisevän solukalvon läpi kutsutaan osmoosiksi.
Diffuusio on melko hidasta. Kuitenkin avustetun diffuusion avulla se on paljon nopeampaa, sillä siinä aineet kulkeutuvat passiivisesti solukalvon läpi kantajaproteiinien avaulla. Esim. glukoosia kuljetetaan helpottuneella eli avustetulla diffuusiolla.

 Aineiden aktiivinen kuljettaminen

Aktiivisessa kuljettamisessa solu joutuu tekemään työtä, sillä aineet kulkeutuvat pienemmästä pitoisuudesta suurempaan pitoisuuteen. Tämän työn tekevät kuljettaja proteiinit.
Solusyönnissä solu kaappaa solukalvonsa avulla suurmolekyylejä, ravintohiukkasia ja mikrobeja solun sisään. Tämän jälkeen entsyymit hajottavat rakkulan sisällön. Solu myös voi erittää suuria molekyylejä solusta pois eksosystoosin avulla.