Solun perusrakenne

Jokaisella solulla on solukalvo, jonka ansiosta solu voi toimia itsenäisenä yksikkönä, sillä solukalvo ylläpitää solun sisäistä tasapainoa säätelemällä aineiden pääsyä soluun ja solusta ulos. Kasveilla, sienillä, levillä ja bakteereilla on eläinsolusta poiketen uloimmaisena kerroksena solukalvon lisäksi vielä soluseinä. Solukalvon sisäpuolella on solulima, joka koostuu suurimmaksi osaksi pelkästä vedestä, johon on liuennut monia yhdisteitä, esimerkiksi valkuaisaineita. Solulimassa on monia erikoisia proteiinisäikeitä ja- putkia, joista on muodostunut solun tukiranka. Se on tärkeä solun muodon ylläpitämiselle.

Solulimassa olevan soluelimen, ribosomin pinnalla valmistetaan valkuaisaineita. Valkuaisaineiden ja rasva-aineiden muodostamiseen ja varastointiin osallistuu solulimakalvosto, joka on kalvon peittämien nestekanavien muodostama yhteinäinen verkosto. 

Mitokondriot ovat soluelimiä, jotka osallistuvat soluhengitykseen eli ravinnosta saadun energian muuttamiseen soluille käyttökelpoiseen muotoon. Mitokondrioiden määrä vaihtelee, sillä eri solut tarvitsevat eri määrän energiaa.

Lysomit ovat eläinsolun ja sienisolun soluelimiä, rakkuloita, joissa tapahtuu monien entsyymien avulla solunsisäisten haitallisten aineiden hajottaminen. Esimerkiksi bakteerien. 

Kasvi- ja sienisoluissa on suuria solunestettä sisältäviä solunesterakkuloita, jotka toimivat vesivarastoina. 

Aitotumaisten solut ovat tilavuudeltaan tuhat kertaa esitumaisia bakteeri- ja arkkisoluja suurempia, koska esitumaisissa soluissa ei ole tumaa, tumakoteloa, mitokondrioita eikä muita kalvorakenteisia soluelimiä. Esitumainen solu muodostuu mm. soluseinästä, solukalvosta, solulimasta, ribosomeista ja kromosomista.

Kasvisolu

Eläinsolu

Sienisolu

Bakteeri

Kromosomit ovat aitotumaisilla eliöillä tumassa

Aitotumaisten eliöiden solussa on selvästi erottuva tuma, jota ympäröi tumakotelo. Tumalima, joka on tumakotelon sisällä, on kullekkin lajille tyypillinen määrä kromosomeja. Kromosomit ovat solun aktiivisen toiminnan aikana lankamaisia, mutta lyhenevät solun jakautumisvaiheessa. Tumakotelossa olevat pienet reiät ovat tumahuokosia,joiden kautta tapahtuu tuman aineenvaihdunta soluliman kanssa.
Geeni eli perintötekijä on kromosomissa oleva dna-jakso, jonka ohjauksessa syntyy tietty rna ja proteiini. Se puolestaan vaikuttaa jonkin perinnöllisen ominaisuuden kehittymiseen.  Geenit ohjaavat solun toimintoja, esimerkiksi solun jakautumista tai erillaistumista vaikka lihassoluksi tai hermosoluksi.

Tuman rakenne