Eliöiden solut muistuttavat toisiaan

Solu on elämän perusyksikkö ja ne voidaan jakaa esitumallisiin ja aitotumallisiin.

Solujen lisääntyminen 

Solut ovat hyvin pieniä ja eliön koko ei vaikuta solun kokoon. Solujen pieneen kokoon on monia etuja. Esimerkiksi soluilla on nopea aineenvaihdunta ympäristönsä kanssa, ja se johtuu siitä, että  solukalvon pinta-ala on solun tilavuuteen nähden suuri. Myös pienessä solussa aineiden kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Useimmat solut elävät vain lyhyen ajan, mutta on kuitenkin myös niitä soluja, jotka ovat pitkäikäisiä. Solut lisääntyvät jakautumalla, joten solun jakautuessa perintöaines siirtyy samanlaisena uuteen soluun. 

Solut muodostavat eläimillä kudoksia ja kasveilla solukkoja

Hedelmöityneestä munasolusta syntyy ensin tytärsoluja, jotka ovat kaikki samanlaisia. Kuitenkin seuraavien solujaukautumisten jälkeen solut alkavat erilaistua omiin tehtäviinsä kemiallisten viestien avulla. Rakenteeltaan ja tehtäviltään samanlaiset solut muodostavat eläimillä kudoksia ja kasveilla solukoita. Eläinten tärkeimmät kudostyypit ovat epiteelikudos, lihaskudos, hermokudos ja tukikudos. Putkilokasvien tyypillisimmät solukkotyypit ovat kasvu-, perus- ja johtosolukot. 

Eläinten kudostyypit

Kasvien solukkotyypit

Soluja voidaan nähdä  valomikroskoopilla, mutta niiden sisärakennetta useimmin tutkitaan elektronimikroskoopeilla. Mikroskooppien avulla kehitettiin soluteoria, jonka mukaan 1.Solu on eliöiden pienin elävä yksikkö, 2.Kaikki eliöt koostuvat yhdestä tai useammasta solusta ja 3.Kaikki solut syntyvät jakautumalla toisista soluista.